Tarinamme
Iku-Tarvas Oy perustettiin 1.1.2018.
Yrityksen nimi yhdistää kaksi meille merkityksellistä asiaa. Iku tulee suomalaisen mytologian Iku-Tursosta ja Tarvas Markon synnyinkunnasta Tarvasjoesta.
Kaikki alkoi kotisirkoista
Kimalaiset ja mehiläiset eivät ole ensimmäisiä kasvattamiamme hyönteisiä. Iku-Tarvas perustettiin sirkkabuumin aikana vuonna 2018 ja ensimmäinen tavoitteemme oli kasvattaa elintarvikekelpoisia kotisirkkoja. Kasvattamoksi muutettiin vanha työmaaparakki, jossa kehitimme kasvatusta ja erilaisia tuotantomenetelmiä.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti keskittyä kasvatukseen ja yhteistyökumppanin myyntiin. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja pakastimemme alkoi täyttyä sirkoista. Sen sijaan, että olisimme lopettaneet, päätimme opetella myös tuotteiden valmistamisen ja myynnin itse.
Moni asia syntyi kokeilemalla. Erään myyntitapahtuman yhteydessä valmistimme maistiaisiksi uppopaistettuja sirkkoja ja maustoimme ensimmäisen erän sattumalta suolalla ja valkosipulilla. Siitä syntyi suosituin tuotteemme: valkosipulisirkka, joka vastasi parhaimmillaan noin puolesta myynnistämme. Sen rinnalle kehitimme useita muita makuja, makeita sirkkoja ja tietenkin myös salmiakkisirkan.
Loimme brändin Konttisirkat.
Vuonna 2019 päätimme lopettaa oman sirkkakasvatuksen ja keskittyä tuotteiden valmistamiseen, brändin rakentamiseen sekä tori- ja markkinamyyntiin. Olimme huomanneet, että uusi ja tuntematon tuote piti saada ihmisten maistettavaksi. Kun asiakas uskalsi maistaa, myös kauppaa alkoi syntyä.
Vuodelle 2020 suunnittelimme laajempaa tori- ja markkinakiertuetta ja olimme rakentamassa yhteistyötä muiden kotisirkkakasvattajien kanssa. Sitten tuli koronakevät ja kaikki pysähtyi.
Olisimmeko onnistuneet? Sitä emme koskaan saa tietää.
Sirkkabuumi päättyi meidän osaltamme siihen, mutta vuosista jäi paljon mukaan: kokemus hyönteiskasvatuksesta, tuotekehityksestä, tuotteistamisesta ja ennen kaikkea siitä, että alkuperäisen suunnitelman muuttuessa pitää osata etsiä uusi tapa päästä eteenpäin.
Sitten saapuivat mehiläiset
Kesän loppupuolella 2021 meille tuli ensimmäinen mehiläispesä. Kyseessä oli sukulaiselta saatu ylimääräinen parvi. Aluksi ajatuksena oli, että kotipihallamme olisi vain yksi tai korkeintaan kaksi mehiläispesää. Sattuneista syistä niitä on nykyään huomattavasti enemmän.
Keväällä 2022 osallistuimme mehiläishoidon peruskurssille. Itse asiassa kahdelle. Alkukeväästä ostimme vielä neljä mehiläispesää lisää ja aloimme laajentaa tarhausta. Kesän lopulla talveutimme jo kolmetoista pesää.
Kesällä 2023 otimme omavalvontana näytteet esikotelomädän varalta. Kaksi viikkoa myöhemmin saimme positiivisen tuloksen: tartunta löytyi kaikista pesistämme. Koko tarhauksemme asetettiin siirtokieltoon taudin leviämisen estämiseksi, ja edessä oli saneerausohjelma. Saimme taudin poistettua pesistämme, mutta samalla jouduimme lyhyessä ajassa opettelemaan paljon sellaista, johon emme olleet osanneet varautua.
Kun tästäkin oli selvitty, totesimme, että ehkä kokemuksista voisi olla hyötyä myös muille. Marko päätti kokeilla siipiään mehiläishoidon kouluttajana.
Ensimmäinen oma kurssi järjestettiin keväällä 2024, ja vuonna 2026 käynnissä on jo kolmas vuosikurssi. Nopea eteneminen ei kuitenkaan lähtenyt aivan tyhjästä. Tarhamehiläinen ei ollut ensimmäinen kasvattamamme hyönteinen eikä myöskään viimeinen. Sirkkavuosista lähtien toimintatapamme on ollut pitkälti sama: kokeilemme, opimme, ratkaisemme vastaan tulevia ongelmia ja kehitämme tekemistä eteenpäin.
Omakotitalon kellarissa kimalaisia?
Kimalaiset tulivat mukaan vuosien 2023 ja 2024 aikana hieman eri tavalla kuin mehiläiset.
Suomen Mehiläishoitajain Liiton Kotimaisia pölyttäjiä kaupallisille puutarhaviljelmille (KPKP) -hanke etsi kevättalvella 2023 vapaaehtoisia pyydystämään luonnosta kimalaiskuningattaria kasvatustutkimuksia varten. Lähdimme mukaan ja pyydystimme ensimmäisenä keväänä 18 kuningatarta.
Siinä vaiheessa kyse oli meille vapaaehtoistyöstä ja mahdollisuudesta päästä tutustumaan aivan uudenlaiseen hyönteiskasvatukseen. Samalla alkoi kuitenkin herätä kysymys: voisiko Suomessa oikeasti kasvattaa kimalaisia kaupalliseen pölytyskäyttöön?
Kysymys jäi vaivaamaan.
Vuonna 2024 emme enää tyytyneet pelkästään seuraamaan hanketta. Rakensimme omakotitalomme kellariin koekasvattamon ja aloimme tehdä omia kasvatuskokeita. Vapaaehtoisena alkanut kiinnostus oli muutunut omaksi kehitystyöksi.
KPKP-hankkeen päättyessä vuoden 2024 lopussa meidän työmme ei päättynyt. Päinvastoin. Olimme siinä vaiheessa päättäneet jatkaa siitä, mihin hanke jäi ja lähteä selvittämään, pystymmekö omalta osaltamme viemään kotimaista kimalaiskasvatusta kohti kaupallista tuotantoa.
Siten alkoi Iku-Tarvaksen tähän asti kunnianhimoisin kehitystyö.
